Hectigo.net
Suomeksi / in English
Muutan. Uusi osoite on oletus.fi. Hectigo.net pysyy toiminnassa toistaiseksi.

Irréversible

Ohjaaja: Gaspar Noé
Käsikirjoittajat: Gaspar Noé
Valmistumisvuosi: 2002
Maa: Ranska
IMDB: Irréversible

Irréversiblen ensimmäiset parikymmentä minuuttia on suunniteltu oksettamaan. Tämä on fakta. Kamera kieppuu holtittomasti, ja äänimaisemaa taustoittaa epämiellyttäväksi tiedetty 28 hertsin tasainen värähtely. Elokuvan alkuun sijoitettujen lopputekstien jälkeen siirrytään kaoottiselle homojen S/M-klubille, josta päähenkilö etsii vaimonsa raiskaajaa hakatakseen tämän kuoliaaksi. Ei liene mikään ihme, että Cannesin ensi-illassa katsojista joka kahdestoista päätti jättää elokuvan kesken. Itse nautin elokuvakokemukseni melko pieneltä näytöltä ja rajoitetulla äänentoistolaitteistolla, mutta pätkä pakotti silti pitelemään kaksin käsin penkistä kiinni.

Sekavan alun jälkeen elokuva siirtyy hiljalleen ajassa taaksepäin purkaen taustoja yöllisille tapahtumille. Huoria ja taksiretki. Villit juhlat. Metrossa käyty orgasmikeskustelu. Onnellinen parisuhde. Seesteisiä kuvia puistosta. Päähenkilöiden läpikäymä jyrkkä alamäki kuljetaan yksioikoisesti takaperin ja irti ajan rajoituksista. Kohtaukset on kuvattu pitkillä ja teknisesti suorastaan uskomattomilla otoilla. Toisinaan kamera tuntuu olevan täysin fysiikan lakien määräysvallan ulkopuolella. Digitaalisen käsittelyn mahdollisuuksia käytetään hyväksi täysin huomaamattomasti, ja värimaailma on tasainen sekoitus unenomaisuutta ja täydellistä realismia. Visuaalisesti Irréversible osaa olla aivan yhtä raaka ja herkkä kuin aiheensakin. Ohjaaja tyytyy tarvittaessa sivustakatsojan asemaan, mutta on samalla valmis nappaamaan katsojaa suoraan sisuskaluista.

Dialogi on suurelta osin improvisoitua, ja tulee näyttelijöiden suusta sujuvan luontevasti. Pääroolien esittäjät sopivat osiinsa ja onnistuvat tappavalla tarkkuudella toimittamaan katsomon puolelle koko sen valtavan tunneskaalan, mikä Irréversiblen tapahtumiin sisältyy. Muutamat pitkien ottojen keskelle sattuneet pienet kömmähdykset korjataan hyvällä ammattitaidolla. Taideteoksena elokuva on kuin hyvin öljytty kone, joka saa katsojan mukaan tapahtumiin uskomattoman vaivattoman oloisesti. Perinteisen draaman kaaren kääntäminen päälaelleen ei suinkaan haittaa elokuvaelämystä, vaan pikemminkin vahvistaa sitä. Irréversibleä on mielenkiintoista tarkastella jälkeenpäin ylhäältä merkitystasojen korkeuksista, mutta elokuvaa katsoessa arkipäivä väkisinkin unohtuu.

Miellyttäväksi en Irréversibleä kuvailisi. Elokuva alkaa huonosti ja päättyy hyvin, mutta onnellinen loppu on tässä tapauksessa ainoastaan käänteisen kronologian aiheuttama illuusio. Elokuvan loppuosaa on mahdoton katsoa miettimättä kaiken seuraamuksia - siis elokuvan iljettävää alkua. Irréversible on kuitenkin kiistatta vahva kokemus, kuvaustekniikan riemuvoitto sekä mielenkiintoisesti elokuvataiteen rajoja koetteleva teos. Tällaisen elokuvan tapauksessa arvosanalle on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa: viisi tähteä tai yksi. Ensin päädyin neljään ihan vain kapinoidakseni, mutta vasta jälkikäteen olen huomannut, kuinka vahvan muistijäljen elokuva onnistui jättämään. Pakko siis myöntyä ja antaa ne viisi.

Olli Etuaho